Italian hyökkäys Brittiläiseen Somalimaahan

Italian hyökkäys Brittiläiseen Somalimaahan
Osa toista maailmansotaa
Italialaisten hyökkäys Brittiläiseen Somalimaahan elokuussa 1940
Päivämäärä: 3.–19. elokuuta 1940 Paikka: Brittiläinen Somalimaa Lopputulos: Italian voitto Aluemuutokset: Brittiläinen Somalimaa siirtyi Italian haltuun Vaikutukset: Kuuden kuukauden miehitysjakso Italian Itä-Afrikassa alkoi
Osapuolet
Yhdistynyt kuningaskunta Brittiläinen Intia Brittiläinen Somalimaa Pohjois-Rhodesia Britannian Itä-Afrikka	Italia Italian Itä-Afrikka
Komentajat
Reade Godwin-Austen Arthur Chater	Aostan herttua Guglielmo Nasi Carlo De Simone
Vahvuudet
4 000 sotilasta	24 000 sotilasta
Tappiot
38 kuollutta 102 haavoittunutta 120 kadonnutta	465 kuollutta 1 530 haavoittunutta
Noin 3 000 somalialaista siviiliä kuoli

Italian hyökkäys Brittiläiseen Somalimaahan (ital. conquista italiana della Somalia britannica) oli Italian ja Brittiläisen kansainyhteisön tukeman Yhdistyneen kuningaskunnan välinen sotatoimi Afrikan sarven alueella toisessa maailmansodassa. Tapahtumat alkoivat 3. elokuuta 1940 Italian Itä-Afrikan joukkojen hyökätessä brittien hallitsemaan Britannian Itä-Afrikkaan. Taistelut päättyivät brittien vetäydyttyä alueelta Adeniin pari viikkoa myöhemmin.

Taustaa

Italian julistettua sodan liittoutuneille 10. kesäkuuta 1940 Italian asevoimat eivät olleet valmistautuneet pitkiin sotatoimiin Pohjois- ja Itä-Afrikassa. Tämän seurauksena Benito Mussolini määräsi ainoastaan valtaamaan määrättyjä alueita Egyptin, Sudanin ja Brittiläisen Itä-Afrikan raja-alueilta. Kesäkuun lopulla Italian Itä-Afrikan varakuningas ja kuvernööri Aostan herttua Amedeo esitteli Italian sodanjohdolle (ital. Comando Supremo) suunnitelmansa hyökätä Brittiläiseen Somalimaahan. Italian kuningas Viktor Emanuel III ja Mussolini hyväksyivät suunnitelman ja se tuli aloittaa elokuun alussa joukkojen ollessa valmiit.

Osapuolet

Italian joukkojen itäisen sektorin komentajana oli elokuussa 1940 kenraaliluutnantti Guglielmo Nasi. Hänellä oli alaisuudessaan viisi prikaatia, joissa oli kaksikymmentäkolme paikallisista asukkaista koottua siirtokuntapataljoonaa sekä niiden lisäksi kolme mustapaitapataljoonaa ja paikallisia heimojoukkoja. Italialaisilla oli käytössään panssariajoneuvoja, tykistöä sekä lentojoukkoja. Yhteensä joukoissa oli sotilaita noin 24 000.

Italian julistaessa sodan Somalimaan brittijoukkojen komentajaksi määrättiin Somalimaan kamelijoukkojen komentaja (engl. Somaliland Camel Corps) everstiluutnantti Arthur Reginald Chater. Elokuun alussa prikaatikenraaliksi ylennetty Chater johti noin 4 000 miehen asevoimia, johon kuuluivat Somalimaan kamelijoukot, Kuninkaana Afrikan kiväärirykmentin (engl. King's African Rifles) II Njassamaan pataljoona, Pohjois-Rhodesian rykmentin I pataljoona, Punjabin 15. rykmentin III pataljoona sekä I Itä-Afrikan kevyt kenttätykistöpatteri, jolla oli neljä 3,7 tuuman haupitsia. Adenista saapui 7. elokuuta vahvennuksena Punjabin 2. rykmentin I pataljoona ja vuorokautta myöhemmin Black Watch -rykmentin II pataljoona. Brittijoukoilta puuttuivat tykistö, panssaroidut ajoneuvot sekä panssarintorjunta-aseet.

Suunnitelma

Noin 80 kilometrin päässä rannikosta ja sitä seuraten oli vaikeakulkuinen vuoristo, jonka läpäisi kolme solaa Brittiläisen Somalimaan pääkaupunkiin Berberaan. Suorin reitti kulki Hargeisan kautta suurimman solan läpi. Italian joukot hyökkäsivät kolmena osastona pitkin solia. Läntisin osasto eteni kohti Zeilan rannikkokaupunkia lähellä Ranskan Somalimaan rajaa, keskimmäinen osasto kohti Hargeisaa ja Adadlekia ja itäinen osasto kohti Odweinaa ja Buraota. Läntisen osaston tuli sulkea Ranskan Somalimaan raja ja sitten lähettää joukkonsa kohti itää. Keskimmäisen tuli muodostaa tukikohta Hargeisaan ja sitten pääosin jatkaa hyökkäystä Mirgon solaan kautta Berberaan. Itäisen osaston tuli edetä Odweinaan ja siten suojata keskimmäisen osaston sivusta sekä valmistautua tarvittaessa tukemaan keskustan hyökkäystä.

Hyökkäys

Italian joukot ylittivät rajan Italian Itä-Afrikan (ital. Africa Orientale Italiana) ja Brittiläisen Somalimaan välisen rajan varhain aamulla 3. elokuuta 1940. Kenraaliluutnantti Bertoldin joukot valtasivat 5. elokuuta Zeilan, mikä esti avun saamisen Ranskan Somalimaasta. Joukot jatkoivat rannikko pitkin vallaten Bulharin.

Kenraaliluutnantti Carlo De Simonen johtama keskimmäinen osasto kohtasi brittiläiset kamelijoukot Hargeisassa, mutta panssarivaunujen tukemana italialaiset valtasivat kaupungin 5. elokuuta mennessä. Seuraavat kaksi päivää italialaiset järjestivät joukkojensa huoltoa ennen hyökkäyksen jatkamista Karrimin solan läpi pitkin Tug Argania.

Prikaatinkenraali Bertellon johtama itäinen osasto, joka koostui lähinnä järjestäytymättömistä paikallisjoukoista, saavutti 6. elokuuta Odeweinan jatkaen etenemistä kohti Adadlea. Chater jakoi kamelijoukot pieniksi partioiksi, joiden tehtävänä oli seurata italialaisten etenemistä sekä mahdollisuuksiensa mukaan häiritä etenemistä. Saman aikaisesti muut joukot vetäytyivät Tug Arganiin.

Tug Arganin taistelu

Ensimmäinen brittien puolustustaistelu Tug Arganissa päättyi tappioon.

Joukkojen evakuointi Berberasta

Myöhemmin britit vetäytyivät Berberaan ja evakuoivat joukkonsa HMAS Hobartille, joka kuljetti sotilaita ja siviilejä Adeniin. Italialaiset valtasivat Berberan 19. elokuuta vallaten koko Brittiläisen Somalimaan, joka liitettiin osaksi Italian kuningaskuntaa. Berberan satamaa käytettiin tukikohtana Italian laivaston sukellusveneille Punaisenmerenlaivueessa.

Seuraukset

Myöhempinä kuukausina Mussolini määräsi Italian joukot hyökkäämään Brittiläisestä Somalimaasta Sudaniin Karoraan, Gallabatiin, Kurmakiin ja Kassalaan sekä brittien hallitsemille alueille Keniaan Moyalen ja Bunan ympäriltä. Brittiläinen Somalimaa pysyi Italian miehittämänä kuuden kuukauden ajan, kunnes brittiläiset ja intialaiset joukot hyökkäsivät Berberaan 16. maaliskuuta 1941 operaatio Appearancessa, jonka seurauksena britit valtasivat Brittiläisen Somalimaan takaisin.

Lähteet

• Playfair, I.S.O. (toim.): The Mediterranean and Middle East Volume I: The Early Successes against Italy (to May 1941). The Naval & Military Press, 2004. ISBN 1-845740-65-3 (englanniksi)